Olen ammattitutkinnon suorittanut eläintenkouluttaja ja hevosharrasteohjaaja. Asun maaseudun rauhassa ja kotoa löytyy kaksi bordercollieta: Fanny ja Bono, Hevoset: Leida, Lilli, Pallo ja Domi ja kissa: Sissi.

 

Olen jo lapsena kiinnostunut kouluttamisesta ja opetin perheen kissoille ja koirille temppuja. Tuli joskus käytyä ”koirakoulussakin” opettelemassa taitoja, mutta asuttiin sen verran kauempana ja vanhemmat eivät joka kerta kerenneet kuljettamaan minua koulutuksiin, niin aloin lukemaan kirjoista ohjeita. Silloin tutustuin naksuttimeen ja opettelin itsenäisesti sen käyttöä. Silloin oli vielä erilaisia ohjeita siitä ja sen käyttö oli vähän hataraa ja käytökset epämääräisiä. Mutta sinnikkäästi opettelin lisää ja ensimmäisen oman koiran kanssa kouluttamisen maailma paremmin avautui.

 

Ensimmäisen oman hevosen, kun sain nuorena, totta kai sillekin piti pari temppua opettaa. Onneksi oli hyvin kohtelias hevonen, että onnistuin porkkanalla opettamaan temppuja ilman, että siitä tuli ongelmaa. Myöhemmin netin syövereistä löysin ”horsemanship” videoita, joista innostuin kovasti.

Silloin piti saada naruriimut ja koulutuskepit ja kentälle aidattiin ”pyöröaitaus”, jossa sitten harjoiteltiin omaa tilaa ja ihmisen väistämistä etu ja takaosalla ja lähettämistä.

 

Pudasjärvellä opiskelin hevostenhoitajaksi, suuntautuen harrasteohjaajaksi, nämä maastakäsittely harjoitukset jäi tauolle, mutta oli paljon apua, kun varsoja alettiin kouluttamaan. Koulun aikana minulla oli ylläpidossa hevonen, joka käyttäytyi aggressiivisesti. Litisti seinään, tarhassa tuli päälle tai yritti potkia. Ratsastaessa pukitti, hyppi pystyyn ja teki piruetteja. Nykyisellä tiedolla voisin päätellä, että hevonen oli hyvin kipeä ja silloinkin mietin mahahaavan mahdollisuutta. Maastakäsittely auttoi tilanteita. Esim. tutulla tehtävällä sain katkaistua toimintoja, jolloin käsittelystä tuli turvallisempaa.

 

Koulun jälkeen pidin muutaman vuoden ratsastuskoulussa eritasoisia ratsastustunteja ja kesäisin kursseja. Tästä tykkäsin paljon ja oli niin ihana nähdä oppilaiden kehittyminen, mutta elämäntilanne vei muutamaksi vuodeksi karjanhoitajaksi ja sinä aikana myös varsotin tammani ja tämä varsa vei taas minut uudelleen opinpolulle, kun vanhat opit eivät toiminut. Palasin takasin maastakäsin harjoitteluun ja saatiin vähän luottamusta ja asioita toimimaan, mutta vieläkin takkuili. Silloin heräsi vanha ajatus eläintenkouluttaja tutkinnosta.

 

Tämä tutkinto paljon aukaisi ajatusta mikä on mennyt vikaan ja muutti ajatusta, miten saan ratkaistua asioita. Oma kouluttaminen parani tosi paljon ja sain omien koirienkin omia mokia korjattua ja estettyä ongelmien muodostumista.

 

Opintojen aikana minulle vahvistui ajatus, että haluan tarjota mahdollisemman yksilöllistä opetusta, kohdata asiakkaan pienessä porukassa ja mahdollistaa myös arkojen eläinten kouluttamisen kursseilla. En halua asettaa eläimiä tai ihmisiä epäreiluun tai hankalaan tilanteeseen. Haluan auttaa myös ihmisiä ymmärtämään enemmän heidän hevosiaan ja koiriaan ja auttaa parantamaan kaikkien hyvinvointia.

Ja haluan mahdollistaa hevosiin tutustumisen omilla hevosillani, jos omaa ei ole tai haluaa ensin harjoitella asioita, jo koulutetuilla hevosilla tai isojen tallien ihmispaljous ahdistaa.

​